Tänään mulla on vapaailta. Puoli kolmesta lähtien on siis vapaata.
En tiedä mitä tekisin. Oli suunnitelmissa mennä sinne Old Wild Westiin hampurilaiselle ja siitä kävellen
kaupunkiin hakemaan Cup Cake sieltä ihanannäköisestä paikasta mistä tein postauksenkin vähän aikaa sitten. Mut jotenkaan en haluais. Tai haluaisin, mut en halua, koska sunnuntaina intouduin (taas) syömään, liikaa. En siis haluais pilata taas tätä mun ruokavaliota, koska kaikkihan tietää, että hampurilaisesta ja ranskiksista ei varmaan tuu mitään paria sataa kaloria, tuhat olis ehkä lähempänä. Jotenkin siis emmin.
Ulkona on kyllä ihanan viileä ilma kun aurinko on pilvessä ja tuulee, olis hienoa mennä kävelemään, kun ei tuu hiki heti kun astuu ulos kämpästä. Joten ainakin kävelemään pitää päästä.
Eilen oli kauhea asukriisi meneillään. Mulla on ollut varmaan pari viikkoa katsottuna asu lauantaita varten, ja sovitin sitä. Oli just niinkuin olin kuvitellut, mut sit kelasin et se ei oo välttämättä ihan mun tyylinen, haluaisin kyllä oppia käyttämään enemmän mekkoja ja jakkuja, joten ei tuolla nyt niin suurta merkitystä.
Mikä sit harmitti enemmän, oli se, että jos otan sen tummansinisen jakun pois päältä, olen kokomustissa. Ilonpäivänä, härregyyd!
-Seuraava asu sovitukseen-> Pinkit farkut, mustat korkkarit, pinkki rintsikkayläosa ja pitsitoppi ja siihen beige tai tummansininen jakku päälle. Mä sit päädyin tähän jälkimmäiseen, ja valitsin tummansinisen jakun. Aattelin et jos on beige niin ehkä se on sit liian silmiinpistävä asu, tai jotain. Ja sininen istu paremmin päälle, haluan kuitenkin, että reissussa on mukava olla.
Ja laukkuongelmakin on jo lutviutumassa, laitoin kaikki kamat sisään, lukuunottamatta paria kesämekkoa, ja paino oli noin 23-24kg. Tietty toi puntari voi heittää jonkin verran, mut toivotaan parasta, ei se nyt ainakaan 30 kiloa paina, joten taakka putos harteilta.
Lisäksi löysin molin sivuilta ilmotuksen et meidän paikkakunnalla yhteen keskustan grilliin haetaan opiskelijaa työntekijäks, tekeen viikonloppu- ja iltatyötä. Eli aika jees. Soitin sille naiselle ja nähdään maanantaina kello 15. Oi, toivottavasti saisin sen paikan. Opiskelijoiden työpaikat on niin kiven alla, kun voi tehdä töitä vaan muutamana iltana viikossa ja viikonloppusin. Eihän grilli mikään unelmatyöpaikka ole, mut onneks on keskustassa joten ihmisiäkin käy. Ei mulla mitään valittamista oo, eihän ton parempaa työtä tälläsillä kriteereillä oikeen oo. Sais ainakin vähän rahaa säästöön tulevaisuutta ja unelmia varten.
Maanantaina tilaan kanssa ne pidennykset, kaks vaaleenruskeeta ja yhen kultasen blondin, ja perjantaina tai lauantaina menen heti laitatuttamaan ne Turkuun mun iskän serkulle, joka on juuri valmistunut parturi.
Värjäillään niitä sit haluttun väriseks ja laitetaan päähän. Mut ongelma on se et en oo edelleenkään varma väristä. Kuinka tummaa ja kylmää vai lämmintä sävyä jne. Laitoinkin viestiä tälle kun tekee nää mun hiukset, et jos sillä on jotain ideoita tai haluaa kokeilla jotain, oon avoin kaikelle. Kun en tosiaan osaa sanoa tarkkaan, mitä haluan. Tämä keskiruskea minkä väriset hiukset mulla nyt on, on ihan mukava, ja tähän varmasti sopisikin joukkoon sitä vaaleaa elävöittämään kokonaisuutta. Huhhuh, toivottavasti parturi tietää kun mä en näytä tietävä, heh!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohdintaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohdintaa. Näytä kaikki tekstit
14. elokuuta 2012
4. elokuuta 2012
Ressiressi
Pää on täynnä vaikka ja mitä...
Pohdintaa tulevista muutoksista, hiukset, tatuointi..
Tulevaisuudesta, mitä haluan tulevaisuudeltani, mitä haluan opiskella,
miksi, minkälaisia töitä haluan..
Voi kun olis joku, ketä vois päättää nää asiat mun puolesta. Liikaa vaihtoehtoja.
Mä halun vaikka mitä. Opiskelupaikkoja oon selannu niin vietävästi, eka ongelma on se, että pelkään etten
pääse mihinkään. Tuntuu että kirjotukset menee penkin alle. Toisaalta jostain luin, että moniin paikkoihin saa hakea myös lukion päättötodistuksella, et jos kirjotukset oikeesti menee huonosti, ni kyllä reilun 8 lukion todistuksella varmaan kannattaa sit hakea. Olenhan mä ollu mukana myös vaikka missä ylimääräsessä.
Kursseja tulee 82. Viimeseen vuoteen piti ottaa 16 kurssia, ei jaksais, mut kun kirjotan 6 ainetta ja oon tehny paljon ylimäärästä ja jättäny 4 pakollista viimeseen vuoteen. Ajattelin kyllä yhden niistä suorittaa itsenäisesti. Jos saan. Toisenki vois. Mut se on biologia 2, todella vaikea kurssi, kuulemma, ja sain ykkösestä numeroksi 7, joten haaveeksi jää.
Tuntuu, että pää on ihan pyörällä. Taakka harteilla. Oppiskin vaan joskus olemaan ja rentoutumaan. Mut en osaa, en oo sellasta tyyppiä. Kai siihenkin täytyy opetella. Koko ajan menossa, jossei fyysisesti, niin henkisesti. Mä kerään asioita, ajatuksia ja ongelmia pääni sisään, että olis jotain tekemistä, projekteja. Kerään stressiä. Osaan mä sitä hallitakin, ja nautin kiireestä. Nautin onnistumisesta. Kunnianhimon tunteesta.
Tatuointipohdinta on nyt päällimmäisenä. Oon rajannut paikan kahteen. Alavatsaan ja kylkeen. Alavatsa taitaa voittaa. Ehkä joskus sitte kylkeen jotain, kenties, ehkä. EI kuitenkaan liikaa tatuointeja, se ei oo kaunista. Tekstikin oli ihan selvä vielä hetki sitten, mut nyt mä aloin selaamaan kaikkea netistä ja monet muutkin tekstit kiinnostavat, kuten "Never lose hope", "Never say never", "What doesn't kill you makes you stronger", ja "Everything happens for a reason."
Tää teksti on kuitenkin ns. rakkausteksti. läheisilleni, rakkaudelle, omistettu. Haluan kuitenkin olla varma, etten tee väärää päätöstä. Mä piirsinkin (huh et oli vaikeeta) sen tekstin alavatsaan. Aika hyvältä näyttää, vahvisti tätä valintaa. Ehkä sit jonain päivänä mä leimaan kylkeeni jonkin yllämainituista tekstinpätkistä,.. Ehkä jonain päivänä.
Pohdintaa tulevista muutoksista, hiukset, tatuointi..
Tulevaisuudesta, mitä haluan tulevaisuudeltani, mitä haluan opiskella,
miksi, minkälaisia töitä haluan..
Voi kun olis joku, ketä vois päättää nää asiat mun puolesta. Liikaa vaihtoehtoja.
Mä halun vaikka mitä. Opiskelupaikkoja oon selannu niin vietävästi, eka ongelma on se, että pelkään etten
pääse mihinkään. Tuntuu että kirjotukset menee penkin alle. Toisaalta jostain luin, että moniin paikkoihin saa hakea myös lukion päättötodistuksella, et jos kirjotukset oikeesti menee huonosti, ni kyllä reilun 8 lukion todistuksella varmaan kannattaa sit hakea. Olenhan mä ollu mukana myös vaikka missä ylimääräsessä.
Kursseja tulee 82. Viimeseen vuoteen piti ottaa 16 kurssia, ei jaksais, mut kun kirjotan 6 ainetta ja oon tehny paljon ylimäärästä ja jättäny 4 pakollista viimeseen vuoteen. Ajattelin kyllä yhden niistä suorittaa itsenäisesti. Jos saan. Toisenki vois. Mut se on biologia 2, todella vaikea kurssi, kuulemma, ja sain ykkösestä numeroksi 7, joten haaveeksi jää.
Tuntuu, että pää on ihan pyörällä. Taakka harteilla. Oppiskin vaan joskus olemaan ja rentoutumaan. Mut en osaa, en oo sellasta tyyppiä. Kai siihenkin täytyy opetella. Koko ajan menossa, jossei fyysisesti, niin henkisesti. Mä kerään asioita, ajatuksia ja ongelmia pääni sisään, että olis jotain tekemistä, projekteja. Kerään stressiä. Osaan mä sitä hallitakin, ja nautin kiireestä. Nautin onnistumisesta. Kunnianhimon tunteesta.
Tatuointipohdinta on nyt päällimmäisenä. Oon rajannut paikan kahteen. Alavatsaan ja kylkeen. Alavatsa taitaa voittaa. Ehkä joskus sitte kylkeen jotain, kenties, ehkä. EI kuitenkaan liikaa tatuointeja, se ei oo kaunista. Tekstikin oli ihan selvä vielä hetki sitten, mut nyt mä aloin selaamaan kaikkea netistä ja monet muutkin tekstit kiinnostavat, kuten "Never lose hope", "Never say never", "What doesn't kill you makes you stronger", ja "Everything happens for a reason."
Tää teksti on kuitenkin ns. rakkausteksti. läheisilleni, rakkaudelle, omistettu. Haluan kuitenkin olla varma, etten tee väärää päätöstä. Mä piirsinkin (huh et oli vaikeeta) sen tekstin alavatsaan. Aika hyvältä näyttää, vahvisti tätä valintaa. Ehkä sit jonain päivänä mä leimaan kylkeeni jonkin yllämainituista tekstinpätkistä,.. Ehkä jonain päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)