Sivut

4. elokuuta 2012

Ressiressi

Pää on täynnä vaikka ja mitä...
Pohdintaa tulevista muutoksista, hiukset, tatuointi..
Tulevaisuudesta, mitä haluan tulevaisuudeltani, mitä haluan opiskella,
miksi, minkälaisia töitä haluan..
Voi kun olis joku, ketä vois päättää nää asiat mun puolesta. Liikaa vaihtoehtoja.
Mä halun vaikka mitä. Opiskelupaikkoja oon selannu niin vietävästi, eka ongelma on se, että pelkään etten
pääse mihinkään. Tuntuu että kirjotukset menee penkin alle. Toisaalta jostain luin, että moniin paikkoihin saa hakea myös lukion päättötodistuksella, et jos kirjotukset oikeesti menee huonosti, ni kyllä reilun 8 lukion todistuksella varmaan kannattaa sit hakea. Olenhan mä ollu mukana myös vaikka missä ylimääräsessä.
Kursseja tulee 82. Viimeseen vuoteen piti ottaa 16 kurssia, ei jaksais, mut kun kirjotan 6 ainetta ja oon tehny paljon ylimäärästä ja jättäny 4 pakollista viimeseen vuoteen. Ajattelin kyllä yhden niistä suorittaa itsenäisesti. Jos saan. Toisenki vois. Mut se on biologia 2, todella vaikea kurssi, kuulemma, ja sain ykkösestä numeroksi 7, joten haaveeksi jää.

Tuntuu, että pää on ihan pyörällä. Taakka harteilla. Oppiskin vaan joskus olemaan ja rentoutumaan. Mut en osaa, en oo sellasta tyyppiä. Kai siihenkin täytyy opetella. Koko ajan menossa, jossei fyysisesti, niin henkisesti. Mä kerään asioita, ajatuksia ja ongelmia pääni sisään, että olis jotain tekemistä, projekteja. Kerään stressiä. Osaan mä sitä hallitakin, ja nautin kiireestä. Nautin onnistumisesta. Kunnianhimon tunteesta.

Tatuointipohdinta on nyt päällimmäisenä. Oon rajannut paikan kahteen. Alavatsaan ja kylkeen. Alavatsa taitaa voittaa. Ehkä joskus sitte kylkeen jotain, kenties, ehkä. EI kuitenkaan liikaa tatuointeja, se ei oo kaunista. Tekstikin oli ihan selvä vielä hetki sitten, mut nyt mä aloin selaamaan kaikkea netistä ja monet muutkin tekstit kiinnostavat, kuten "Never lose hope", "Never say never", "What doesn't kill you makes you stronger", ja "Everything happens for a reason."
Tää teksti on kuitenkin ns. rakkausteksti. läheisilleni, rakkaudelle, omistettu. Haluan kuitenkin olla varma, etten tee väärää päätöstä. Mä piirsinkin (huh et oli vaikeeta) sen tekstin alavatsaan. Aika hyvältä näyttää, vahvisti tätä valintaa. Ehkä sit jonain päivänä mä leimaan kylkeeni jonkin yllämainituista tekstinpätkistä,.. Ehkä jonain päivänä.

2 kommenttia:

  1. Tyypillisiä mietteitä mullekin, mutta noi koulujutut, kyllä luoviutuu. Ja nimeenomaan sillä päästötodistuksella haetaan. Suurinpaan osaan, se kirjoitukset on semmonen ressiressi kaikille, että voin verrata sitä vain mun sairaanhoitajakoulun (AMK) päätötyöhön. Se vasta ressiressi olikin. Silloin paukkui pää ja lihakset. Puolitoistavuotta sitä tehtiin ja sitten kun se oli painosta tullut oli sellanen voittajafiilis. Kyllä sullekin se vielä tulee. Usko itseesi niin saaat paljon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos heinosan! Kyllä mä uskon et tää kaikki tästä lutviutuu, pikku hiljaa. Se vaan kun on niin kauheesti meneillään ja niin monta asiaa pitäis muistaa ja opiskella ja sit ku menen takas ni ei varmaan ekaks tuu mieleen ottaa koulukirjaa käteen ja sillain. No, päivä kerrallaan!
    Olet ihana!

    VastaaPoista

Kysymyksiä, kritiikkiä tai positiivista palautetta? Kommentoithan myös ihan muuten vaan:)