Day 2

Tää "työaika" on oikeestaan aika tylsää... En haluais viettää kuitenkaan aamulla montaa tuntia koneella, enkä kyllä illallakaan. Tekemistä mä jotenkin kaipaisin. Tietty mieli voi muuttua kun päivällä pääsee ulos, kun oppii paikkoja, ja kenties illallakin istuskelemaan johonkin. Eilen olin melkein koko päivän sisällä. Haluan aurinkoa!... Eikä tossa keskellä pihaa oikeen kehtaa bikineissä hillua:D

Eilinen koostui lähinnä psykologian lukemisesta, dataamisesta ja ruoan laitosta. Välillä mä olin ulkona kattoos tota poikaa, Keviniä, kun se pelas futista kaverinsa kanssa, ja välillä seisoskelin ikkunalla tai parvekkeella.

Aupair-äiti tulee töistä 4 tunnin päästä, ja varmaan jossain vaiheessa sitten mennään tohon läheiseen kauppakeskukseen käymään. Täällä on aina sunnuntaisin Kevinin kaveri Luka pelailemassa, niinkuin nytkin, ja se tuo aina herkkuja mukanaan, kun hänen perheellänsä on leipomo täällä jossain Riminissä. Mums!

Mä luulen, että siirryn parvekkeelle lukemaan, tai tohon ikkunalle, kun siihen paistaa niin ihanasti aurinko:)
Ciao!

Nopeat kuulumiset

Täytyy kyllä sanoa, että mulla on vähän tylsää.
Mä olen sellanen höösääjä, aina pitäs olla jotain tekemistä, ja nyt kun ei oikeen oo,
on vähän että jaa mitäs sitä tekis...
Pojan äiti lähtee vähän vaille kuus, eli tunnin päästä töihin, en tiedä mitä me pojan
kans tehdään, voi olla et ruokaa mä teen jossain välissä, siinä on
sit mukavasti puuhaa:) ..Ja suihkussa pitää käydä, hyi olkoon, mikä löyhkä...
Jossei huomenna ole mitään erikoista, niin viimeistään sitte ylihuomenna, kun pääseen kiertelee biitsille
ja varmaan löhöilemään aurinkoon. Hiphei! Mä ehkä alan kyllä nauttimaan tästä olosta täällä, kun ei vaan
ajattele liikaa sitä rakasta siellä kotisuomessa, niin vältytään enemmiltä itkukohtauksilta ja saatan viettää todella mukavan kesän täällä:) Seuraavalla kerralla mä otan sit sen murmelin mukaan:)

Buongiorno

Ciao ja buongiorno onkin sit ainoat mitä osaan italiaks sanoa... Olishan
se ihan mukava oppia jotain vähän kielestä, ärsyttävää ku ihmiset ympärillä puhua pälättää eikä ymmärrä mitään.

Mä istuskelen edelleen koneen ääressä, söin välissä vaan ja tulin takas. Perheen äiti tuli töistä joskus yhden aikaan, ja menee takasin kuudelta. Nyt olis hyvä hetki lukea psykologiaa, mut kun ei millään jaksais.
Tänään onkin kaikki kaupat kiinni Italian kansallispäivän takia, joten en mä usko et tulee tänään tai huomenna mihinkään lähdettyä oikeen. Olis kiva mennä kyl ulos, varsinkin kun on niin kiva ilma, mut en mä tiedä mihin mä menisin ja mihin istuisin, toivon mukaan ens viikolla tiedän. Maanantaina menen varmaan muutamaks tunniks pyörimään rannalle ja siihen rantakadun reunoille!

Tässä ainukaiset kaksi kuvaa, mitkä näppäsin huoneeni ikkunasta... Pientä esimakua...

Ps. Sain vihdoinkin sen vajaan vuoden vanhan kollaasin

nätisti tuohon otsikon alle. Jossain vaiheessa kesän lopulla

tai syksyllä saatan tehdä uuden, ajankohtaisemman:)

Huomenta!

Ciao!
No, tääl mä nyt olen, Italian lämmössä:)
Eilinen matka meni hyvin, vaikka olikin toodella raskasta matkustaa 13 tuntia ja olin
aivan naatti ku pääsin tänne.
Perheestä ensivaikutelma on hyvä, tää perheen äiti on todella mukava, niinkuin jo
niistä sähkäreistä, viesteistä ja puhelusta huomasinkin. Poika on söpö 10-vuotias, osaa hassusti
suomea, ihana kyllä, et saa näiden kanssa puhua suomea, koska vaikka englantia onkin kiva puhua, niin
on se oma kieli silti must varsinkin kun on melkeen 3 kk pois kotimaasta. (joo, tän havainnon tein parin tunnin aikana,heh)... Yö meni hyvin, ja vaikka täällä on kaks villakoiraa ja mulla koira-allergia, ei ole tullut mitään oireita. Eilen otin kahdeksan aikaa illalla allergialääkkeen, ja tänään en oo mitään ottanu, kiitos varmaan kuuluu myös sille, että tämä aupair-äitini on pitänyt huoneeni oven kiinni, eikä koirat ole pomppineet sängyssä:)
Toivottavasti jatkuu näin hyvin vielä 3 kk ajan:)
Kuvia tulee kun pääsen ulos kuvailemaan rauhassa.
Toivon, että tänäään pääsis vähän kattelemaan tätä Riminin ympäristöä, että osais kulkea täällä sit ihan yksinkin. Läheltä löytyy (100m) kauppa, pizzeria, jätskikiska sun muuta. Rantaan 2km ja keskustaankin vissiin sen verran. No, tässä on aikaa. Olis kyllä kiva tutustua jo vähän ihmisiin, en mä pysty tätä aikaa viettämään ilman minkäänlaista kaveriseuraa, on kuitenkin hienoa jutella ja jakaa iloja ja suruja, viettää iltaa ja kävellä kaupungilla, sun muuta sellaista:)
Ikävä kultaa on kuitenkin isoisoiso... Eilen vaan vollotin ikävääni ja väsymystäni. Kai mä pärjään 2,5kk ilman rakasta, jutellaanhan me varmaan joka päivä Skypessä ja Facessakin tänä aikana. Ja jälleennäkemisen ilo onn varmasti kauhian ihana, täytyy ajatella positiivisesti. Kun nyt kerran olen tullut tänne, tästä ajasta kuuluu nauttia<3