Syömisestä

Eilinen herkuttelu (plääh) ja maraton osuivat nappiin. Illalla sain jonkin kummallisen motivaatiopiikin (VIHDOIN), ja päätin, että nyt loppuu makoilu ja alkaa taas kunnon ruokien syöminen ja kuntoilu!! Tänään lähdettiinkin sitte murmelin kanssa kävelten kauppaan ostoksille, eikä muuten menty lähikauppaan, ja sitä ennen treenasin käsiä, vatsoja ja hippasen selkääkin. Luulen, että painoa on tullut muutama kilo tämän parin viikon herkuttelukierteen aikana, en vain ole varma minkä verran, koska puntari sekoilee... 

Tänään lähti käyntiin uusi alku. Vaikka ei mulla paljoa pudotettavaa ole, ja kaikki vain koska haluan painaa 72 kiloa, saada mahani litteämmäksi ja kylkeni pienimmiksi. MUTTA, en voi jatkaa näin. Kenellekään ihmiselle ei ole terveellisä syödä kaksi viikkoa koko ajan, joka päivä, plussakaloreilla, olla liikkumatta. lihoa muutama kilo ja sitten taas mennä "normaalisti" laskemalla joka ikisen suupalan. HALUAN syödä niin kuin kuuluu, normaalisti! Ilman, että minun tarvitsee merkata jokaista suupalaa, laskea, laskea ja stressata. Tuntuu turhauttavalta. Mutta ilman kiloklubia syön... Ratkean, mässään. En osaa nauttia terveellisesti herkuista, vaan se on joko ylensyöminen TAI 500 kalorin vaje. What is wrong with me... Ehkä tämä helpottaa. Jos pääsisin tavoitteeseeni, voisin muuttaa kiloklubin profiilini muotoon "haluan pitää nykyisen painoni" ja opetella niin syömään oikein. Ongelma ei ole, ettenkö osaisi syödä niin kuin kuuluu, se on jotain psyykkistä, mikä tulee tuolta syvältä päästä. Tosiasia kuitenkin on, että jossain vaiheessa minun pitää oppia syömään ilman ainaista laskemista ja ruokien ylös merkkailua. Ja kun se aika tulee, en aio syödä kuin ruoka loppuisi maailmasta.