Elämänahdistusta

Pitäiskö sitä alkaa liikkumaan tai jotain?

Ei siinä varmaan ainakaan miinuspuolia olis, mut plussaa senkin edestä.

-ilosempi ja reippaampi mieli

-kroppa kunnossa

-kaloreita kuluu

-jos vielä pääsis nautintotasolle, niin oivaa ajanvietettä

Mistä ne kaikki ihmiset nauttii, mitä ne tekee, että ne on hirveen onnellisia?

Oikeesti, karua sanoa, mutta ei mulla oikeen oo sellasta tekemistä, että tuntuis et jee, mä nautin tästä.

Joo, rakastan tehdä juttuja S:n kanssa, käydä syömässä, leffassa. Mutta se oma tekeminen. Jotkut harrastaa futista, toiset nauttii ruoanlaitosta, virkkaamisesta, lukemisesta, dataamisesta, nukkumisesta, käsitöistä, kavereiden kanssa hengaamisesta. 

En mä oo mielestäni mitenkään masentunut, ja tykkään tehdä asioita. Tykkään käydä kaupassa, tehdä ruokaa jos on rahaa ja saa tehdä mitä mieleen tulee, tykkään lukea. MUTTA JOTAIN PUUTTUU. Ei mulla oo sellasta fiilistä, että vittu jee tätä mä teen nyt ja tätä mä haluun tehdä enkä mitään muuta. Mun olotila on suunnilleen aina esim viikonloppusin, että, no vielä monta tuntia päivästä jäljellä, jos mä nyt istun ja oon vähän täs koneella ja luen vaiks, (ellei siis oo jotain biletystä tai tyttöjen iltaa tiedossa) ja vähän teen ruokaa nopsaan ,että pääsen taas köllöttelee tähän koneelle ja surffaamaan samoille sivuille kun 10 minuuttia sitten.

Viikolla taas, noo, mä teen läksyt äkkiä ja sit mä käyn koneella ja juon vähän teetä ja sit käyn kahvilla ja sit meen auttaa iskää tai sit meen kotii ja luen vähän ja käyn suihkussa ja sit meen nukkumaan.

Mitäh...? Ei tää oo elämistä. En mä näin halua elää mun lyhyttä elämää, hemmetti. Samaa arkea tää on vaan. 

Miks sitä joka päivä ja joka viikko luulee, et kyl tää tästä ihmeeks muuttuu, sit ku mä oon opiskellu, ostan talon ja matkustan paljon ja teen lapsia ja meen naimisiin ja niitä ihmeitä muka vaan tulee, mut hemmetti ku tätä arkea se on joka päivä. Oikeesti, ahdistus. Mun elämä vilisee silmissä, enkä mä tee mitään. Oikeesti mä haluaisin tehdä vaikka mitä, tehdä töitä, mistä nautin, suunnitella illanistujaisia, emännöidä, tehdä kakkuja ja ruokia ja leivoksia, maistella niitä, hengittää raikasta ilmaa ja katsoa ihanaa maisemaa. Mut mä en tee mitään näistä, ei oo muka aikaa, tai sit ei oo rahaa. Tai sit ei voi syyä eikä juoda ku tulee läskiä ja kiloja. Mikä meitä vaivaa, mikä mua vaivaa?

Odotan Italiaa ja Ranskaa aivan älyttömästi, mut mä toivon, etten mä elä silmät ummessa siellä ulkomailla, kun kerrankin saan toteuttaa unelmiani ja matkustella. Carpe diem!

 

Wehearit

Mä jo angstasin ja olin valmiina lähtemään ulos puhaltelee raikasta ilmaa ja hakee jotain hyvää ja kävellä ja muuta, mut vielä mä täs sohvalla nökötän, vitt...