Something sweet

Enää ei ole niin kauhee olo, kun jonkin aikaa sitten. Juteltiin ihanan avomieheni, heh, kanssa, ja täytyy sanoa, että olo on paaaljon parempi. Onneksi mulla on tuollainen ihminen, johon voi luottaa ja jolta saa tukea kun sitä tarvitsee. On myös kiva, että tulee pidettyä pidempiäkin juttuhetkiä vielä nykyisin, vaikka ollaan jo puoltoista vuotta seurusteltu ja yhdessäkin asutaan. Helposti se toisen huomioiminen ja yhteinen aika jää vähemmälle.

 
Teki mieli lähteä hakemaan suklaata. Vaikka mä söin jo 180 grammaa karkkia ja kaks jätskituuttia tänään. Mä en kyl tiedä mikä mulla on. Joskus menee hyvin, kauankin tän syömisen kanssa, ja sitten joskus, kun antaa periksi herkuille, määrä kasvaa ja kasvaa päivä päivältä, ja sitten lähtee lapasesta. Viimeset kolme päivää on käynyt näin. Toivottavasti heti huomenna saan ryhdin kuntoon, ettei tapahdu niin kuin alkuvuodesta. Olin jo niin lähellä tavoitetta, ja sitte meni mössöksi ja melkeen 5 kiloa tuli takas ja nyt kun olen saanut pari kiloa pois, käy taas näin. 4 kiloa, hemmetti, tavoitteeseen. Ainaista fucking laihduttamista. Miksei sitä koskaan ole tyytyväinen? Aina pitää tuijottaa puntaria, mihin suuntaan mennään, ja kun peiliinkään ei voi luottaa, kun ei sitä omaa muutosta huomaa, jos lihoisi pikkuhiljaa kymmenenkin kiloa, kun joka päivä itseään vilkuilee. Hitto, miksen löydä kultaista keskitietä, kun joko syön kunnon kalorit, kiltisti, sopivasti 1700, tai sitten menee täysin överiksi, yli 4000, ja se ei sitten olekaan enää yksi päivä... ruokaholisti.