Täältä suunnalta taas aamuja, teekupposen äärestä.
Pahoittelen että kirjoitukseni osuvat aina aamulle, mutta se on ainut milloin varaan aikaa itselleni koneelle, kun muut vielä nukkuvat. Illemmalla kulta on koneella tai sitten teemme jotain yhdessä, niin harvoin aikaa liikenee blogikirjoituksille iltasella.
Mulla on takana kamalan huonosti nukuttu yö, väsynyt eilinen ja väsynyt edellispäivä. Mukava päivähän eilenkin oli, istuttiin ja syötiin yhdessä minä, pojat ja yksi kaverini. Dippivihanneksia, hyvää jälkiruokaa. Mutta taasen huomaatte, miten unohdin ottaa kuvan tästä kaikesta. Jälkkäri oli samaa minkä reseptin ja kuvan olenkin joskus blogiin laittanut:
Tällä kertaa ei ollut noin paksua, koska tein isomman satsin ja vaniljavaahtoa oli vähän enemmän.
Äääh miljoona ilmaistavaa asiaaaa, ehkä pötkötän ne vain, tönkösti, koska ajatus ei kulje että saisi niin sujuvaa tekstiä.
Eli, espanjan sanakoe tänään, olen ollut niin laiskana etten ole ehtinyt lukea. Lisäksi kirjallisuusessee, vaihtareiden haastattelukysymysten teko koululehteä varten ja kirjaesitelmän valmistelu pitäisi tehdä tällä viikolla.
Hyvä asia, kengät on tullut jee, saan laittaa tänään jalkaan, tuntui tosi hyviltä ja uskon vahvasti, ettei ala hiertämään.
Ruokapuolen matka jatkuu hyvin ja tasaisesti ennallaan, hyvin, 1700 kalorin lukemissa, keskimäärin. Liikuntapuoli sujuu myös, tällä viikolla pari koululiikuntaa alla, perjantaina pesäpalloa ja viikonloppuna ne ryhmäliikunnat, pump ja zumba. Niin tuosta ruoasta sen verran, että meinasin repsahtaa kun kulta ei syönyt omaansa mutta päätin, että odotan hetken ja niin "unohdinkin" haluni!
Puntarilla käyn huomenna, mutta menkkaturvotusta voi olla jo painossa, että ehkä ei sitten pidä masentua jos paino ei ole liikahtanut tai on korkeampi. Tämä tietenkin asettaa tavoitteeksi sen, että ensi viikon lopulla pitäisi vaa'assa näkyä kilon pienempi luku. Ehkä se on vain unelmaa. Mutta järjellä ajateltuna sne pitäisi mennä niin, kaloritkin kun on kunnossa, mutta eihän se keho sillä tavalla tietty toimi aina.
Ranskan matka tulee maksamaa enemmän kuin oletettiin, huoh 400 paikkeilla lentoliput... Ja ensimmäinen 100 euroa pitäisi maksaa parin viikon päästä. Samoin on autokoulumaksut ja uuden jakson kirjat (onneksi niitä on vain 3), kamalaa kertoa äitille näitä ja pyytää maksamaan kun muutenkin mulle valittaa aina kun rahaa ei ole:( Tulee paha mieli.
Ja yksi juttu víelä, sitten täytyy lopettaa.
Kullan äiti oli kysynyt, josko minä tulen hänen siskolleen viettämään joulua, mutta ilmaissut asian niin, että minä varmaan haluan olla perheeni kanssa ennemmin. Kulta oli vastannut että joo luultavasti. Ja mulle tuli tästä vähän huono tai tyhmä olo. Kun muutenkin asutaan saman katon alla ja nähdään joka päivä, ja sitten ei vietettäisi joulua yhdessä, yhtä vuoden tärkeimmistä päivistä? Okei, mulle tää päivä ei oo ollut mikään supertärkeä mutta silti!! Meidän äiti sitten sanoi että no olis mukava kun olisitte yhdessä ja kävisitte molempien luona. Niin, samaa mieltä, eikös parit näin tee?
Nyt ruokaa ja ajotunnille ja sitten kouluun. Miten pärjään näin väsyneenä....
Pitäis tänään puuhailla mukavuuksia kullan kanssa, mutta taidan ensi töikseni koulusta tullessani
ottaa mukavat päiväunet ja sitten katsella mitä tehtäisi. Halusin käydä kirppiksellä ja kahvilassa, mutta saas nähdä jaksaako.
Pari viikkoa Italiaan lähtöön, innolla odotan, mut toisaalta huolettaa, kun siitä naisesta ei oo kuukauteen kuulunu mitään. Toivottavasti siel on sit kaikki kunnos, enkä löydä itteeni Milanosta jostain harhailemasta, ei tuttuja missään, ei italian kielitaitoa ja niin eespäin. Ei aina sais ajatella negatiivisesti!
