Kotona(ko) ollaan taas!

Fiilikset on niin oudot tällä hetkellä. Asuin S:n kanssa yhdessä puoli vuotta, ja jouduin puoliksi palaamaan kotiin asumaan. En osaa olla täällä. Paikan, jonka pitäisi tuntua kodilta, johon pitäisi aina olla mukava tulla takaisin, suojapaikka, ei tunnukaan kodilta. Ehkä se on se, kun rakas puuttuu. Tärkein asia elämässä. Sydän tuntuu aika ontolta. Sitä paitsi, tuntuu ettei hän niinkään ole tervetullut tänne, mikä on kamala loukkaus niin S:ää ja minua kohtaan. Ja kun ei olla ikinä saatu selvää syytä miksi "isäpuoli" ei halua "vieraita" taloon, vaan tykkää olla vapaasti itsekseen, rauhassa. Joo, omassa kotona kuulukin saada olla rauhassa, mutta rikkooko se tässä 6-huoneisessa, 3-kerroksisessa talossa jäätävän paljon rauhaa, jos halutaan kerran tai kaksi kertaa viikossa olla poikakaverin kanssa yötä. Silloin ennen tämä yksi yö vielä onnistui, kun S asui kotona, mutta nyt ei, kun hänellä on oma kämppä. Murr, miksi elämän pitää olla niin vaikeaa. Eikä se ole mikään ruoka tai muukaan, tai S itse mistä se on kiinni, en tajua, mikä siinä mättää. Huhhuh.
Ehkä saattaa vaikuttaa lapselliselta kitinältä, mutta on niin ärsyttävää, kun vanhemmat astuvat nuorten aikuisten olemisen tielle. Voin sanoa, että juuri tämän asian takia meillä on ollut vaikeaa, viime keväällä, kesällä ja syksyllä. Ja nyt joudun kestämään tätä turhaa hösläämistä, edestakasin menemistä, ja tuntuu, että pää hajoaa. Koulussa on paljon meneillään, hallituksen asiat, koululehti, abiverkkarit, Lyonin matka, enkkukahvila, koulu ylipäätään, iltalukion espanjan kurssi etc, etc... Ja sen lisäksi pitäisi jaksaa mennä kodista toiseen, raahata huomisia vaatteita, hygieniatarpeita, koulujuttuja ja vaatteita mukana, siivota, tehdä läksyjä, lukea. Ja vielä rentoutuakin jossain välissä. Ja S haluaa olla mun kanssa, niinkuin minäkin hänen kanssaan, mutta se on vaikeaa, kun on hullu anoppi jossain kyyläämässä, ja oma äiti täällä päässä...

Saas nähdä, mitä tästäkin tulee. Voi, kun voisi asua vain jommassa kummassa paikassa. Tuntuu, että voisin jo muuttaa takaisin S:n luo ensi viikon Ranskan matkan jälkeen, ja asua toukokuun siellä. Sittenhän on jo se Italiaan lähtökin heti kesäkuun alussa.

Hiukset

No, näkyyköhän tuossa yhtään mitään.

Ainakin tyvikasvu on poissa, ja tulos ei ole 

peroksidiblondin vaalea, luonnoton, vaan oikein mukava,

en oikein osaa sanoa minkä sävyinen, muttei ainakaan keltainen,

mitä inhoan. Ehkä hieman pehmeämpi sävy kuin tuhka. 

Analysointia. No, kyllä näistä halppisväreistäkin on hyötyä, kun

vaan haluaa nopeasti ja hemmetin halvalla tyvikasvun pois ja keltaisuuden

hukkaan, suosittelen! 

Hinta tuossa meidän lähikaupassa 3,2e ja tämä sävy oli

9.2. Olen kokeillut ennen myös 9.0, joka myös oli ok,

hieman ehkä liian vaaleavaalea. 

Tätä 9.1, tuhkanvaaleaa en ole uskaltanut vielä ainakaan koittaa.

Kerran tuhkanvaalealla värillä sain harmaat hiukset, joten usko on koetuksella.

Ja tuossa kuvassa näyttää hiukset todella vaaleilta. Itse kuitenkin pyrin luonnolliseen

lopputulokseen, vaikka värinä onkin vaalea.

Parturiin kun menen, haluaisin leikkauttaa itselleni revityt etuhiukset. Olen harkinnut kasvattamista tuohon sivulle, mutta kun mun hiukset kaartuu kuitenkin niin paljon, että en tiedä, miten onnistuu. Ja en tiedä miten parturilta onnistuu rikotut etuhiukset, sillä tähän mennessä kukaan ei ole saanut toteutettua sitä. Koska haluan, että ne todellakin on revityt ja räsäiset, eikä suorat ja tylsät.

Loman jälkeistä puuhailua

Moikka! Vähän ollut taukoa päivittelystä, tai vähintäänkin melkoisen hidas tahti.
Eilen oli kauhea krapula, eikä jaksanut oikeen tehdä mitään. Ja illalla sitten vielä pahan olon päälle tuli muutakin... Jouduin muuttamaan, tai, no, puoliksi muuttamaan takaisin kotiin. Nää on vähän perheasioita, joita en viitsi niin avoimesti setviä, mutta sanotaanko vaikka, että anoppi ei ole aivan terve...

Nyt mulla on väri päässä ja makoilen kotona, äitin luona lattialla. Väri on hieman luonnollisempi vaalean sävy, saas nähdä tapahtuuko mitään, tämä kun on tälläinen halppisväri. Menen vielä auttamaan iskää jossain työasioissa, ja huomenna on pitkä päivä koulussa, hallituksen kokous ja varmaan menen toiseen kotiini hengaamaan S:n kanssa, tai tulen tänne. En tiedä. On vähän pää pyörällä, kun niin nopeasti tuli taas näin suuria muutoksia.
Torstaina edessä taaas pitkä koulupäivä ja tukussa käyntiä. Mulla nää päivät venyy aika pitkiksi hallituksen asioiden kanssa puuhailtaessa.

Kahden viikon päästä Ranskaan, ja Italiakin häämöttää edessä! Olen niiin innoissani näistä molemmista matkoista.

Tänään saatiin myös uusimmat kurssitarjottimet, ja minäpä väsäsin heti omani valmiiksi, mukavaa puuhaa!!

Huomenna saan matematiikan ja psykologian kokeet, toivon mukaan MYÖS niiden kokeiden numerot on niin hyvät, että olen saavoittanut kaikista aineista itse asettamani tavoitteet!

Nyt menen pesemään värin pois!

Easter

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäinen, ja mukava pääsiäisloma. Tänään vielä saa rentoutua, sekä huomenna! Mä lähden viihteelle, katsomaan Samuli Edelmannia! Toivottavasti on mukava ilta!

Helpotus

Ihanaa, viimeinen koe on ohi, huomenna viellä koitos, häppening-esitys!

Kun tulin kotiin puoli tuntia sitten, mua odotti iiihana yllätys, kulti oli siivonnu

meidän huoneen ja olohuoneen pöydän. Se ei siivoa ikinä, mut voi kun onnelliseks tulin:)

On helpottunu olo kyllä, kun kokeisiin lukeminen on ohi. 

Vielä pitäis saada ruokapuoli ja tää oma olo balanssiin...

Mulla on menny viikko herkutellessa. 

Alan oikeestaan jo epäilemään jonkinnäköstö syömishäiriötä, tai siis,

ei mun suhtautuminen ruokaan ole enää normaalia.

Välillä lappaan naamaan ruokaa kaksin käsin, ja välillä olen ruodussa,silloin on hyvä olla

ja tuntuu hyvältä, mutta herkutellessa tulee syyllinen olo ja on koko ajan huono mieli. 

Ostin yksi päivä tuollaisen lompakon, kirpparilta, ja löysin myös vaaleanpunaista ja pinkkiä

pitsiä, ja ajattelinkin, saisko niistä väännettyä paitaa ja hametta.

Nyt, alan juomaan teetä ja katsomaan Kostoa.