Sivut

8. lokakuuta 2011

Do not read, don't bother.

Paskaapaskapaska.
Muuta ei nyt mielessä liiku.
Sattuu.
Itkettää.
Vituttaa.
Pelottaa.
Eikä ole turvaa.
Kotiin tullaan suremaan, potemaan kuumetta, sydänsuruja. Mitä kun kotikaan ei tunnu enää kodilta?
Kuka lämmittää?
...Peitto?
Ihmiset soittelee, tekstailee. Turhaaaaaa, kun ei mua kiinnosta ne. Ei mua jaksa kiiinnosta.
Ehkä sanat, rohkaisut lämmittää, hetken, sekunnin verran, kenties.

Sovinto, halaus, pusu, katse, kosketus, lämmin syli. Rakkaus.

Hermostuttaa ja turhauttaa. Miksi yhden ihmisen takia voi mennä kaikki pilalle. Syrän särkyä, ainakin hetkeksi, kunnolla. Mitätöntä paskaa. Väärinkäsitystä. Missä luottamus? Rehellisyys? Järki?
Multakin järki lähtee aivan kohta, ei tätä kestä.

Tänään mä rukoilen. Uskon. Toivon.

Kun itkee, miksi nenä menee tukkoon?

Tän päivän mä olen lapsi ja harrastan omassa huoneessa niin paljon itkupotkuraivareita kun itse haluan. Kaksi takana.

Mä en halua tuhlata elämää tällaiseen.
En edes kykene ajattelemaan muuta, olishan mulla tuolla kuvia ja muutakin kerrottavaa. Mutta pää on aika tyhjä.

Mis on rakkaus, miks et välitä. Haluan kuulla sen biisin, nyt.
Haluan kotiin, siellä on rakkaus, siellä on kulta.

Täytyy myöntää, ei se murun musikkimaku pahimmasta päästä ole(:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysymyksiä, kritiikkiä tai positiivista palautetta? Kommentoithan myös ihan muuten vaan:)