Lots of words lots of things to say

Yritin lisätä blogiini hetki sitten väsäämääni kuvakollaasia otsikon alapuolelle, mutta ei onnistunut. Taustalle tuli jokin outo pinkkilila raidoitus, enkä saanut sitä pois, vaikka hetken yritinkin taistella vastaan.

Tässä se siis on...

Kuvia minusta, tatuoinnista, ruoasta ja espanjalaisesta maisemasta sekä ihan suomalaisesta maisemasta. Pari kuvaa googlesta.

Tatuoinnista sen verran, että otin sen pari vuotta sitten ja toinen olisi suunnitelmissa ottaa talvella. Vähän niinkuin jatkaa tuota perhosta. Joko toinen hieman pienempi perhonen olkapäähän solisluun yläpuolelle tai sitten niskaan jotakin. Täytyy käydä tatuointiliikkeessä keskustelemassa, jos tatuoitsija vaikka saisi jonkinlaisen hyvän idean ja kuvan aikaiseksi. Olen kyllä aika nirso, että saa yrittää. Tuo kuva on itse piirtämäni ja jos tulee toinen perhonen, sen on oltava melkein samanlainen. Isoa tatuointia en halua. Vain pienen tuon toisen kaveriksi.

Suunnitelmana myös kun tavoitteeseen pääsen, että otan napakorun uudestaan. Se lähti kasvamaan ulos melkein heti ottamisen jälkeen edelliskesänä, taisi johtua kuumasta kesästä ja futisjutuista. Ei ollut oikea ajankohta napakorulle. Kaiken lisäksi sörkkisin sitä ja vaihtelin korua aivan liian aikaisin. 

Voi tyhmyyttä.

Kuvat: http://www.crazy-factory.com/

Maha on edelleen tosi kipeä. Ehkä olen napsinut liian monta aspiriinia kahden päivän aikana... Jotenkin olisi fiilis lähteä kävelemään raikkaaseen syysiltaan, mutta mihinkä kävelisin. Täytyy sanoa, että vaikka pidän kävelemisesta, minua haittaa, ettei ole määränpäätä. Lähteä vain kävelemään koska menee kävelemään. Yleensä yritän keksiä siihen sitten jotain hommaa lisäksi, kaupassa käyntiä, pullojen palautusta yms.

Ehkä kuitenkin oma sänky, Frendit ja suklaapatukka tai protskupatukka voittavat ja sen jälkeen uni.

Vähän on murua kyllä ikävä. Onhan se hyvä olla erossa joskus, koska nyt ollaan toisiamme nähty 24/7, mutta silti, kummallista juuri sen takia kun on lähiaikoina nähnyt niin paljon ja nyt ei muutamaan päivään olekaan sitä toista koko ajan vierellä. Uskon kyllä, että erokin tekee ihan hyvää, ehkä nauttii sitten toisen seurasta taas enemmän. Sitä paitsi saan toteuttaa suursiivoukseni rauhassa hyvän musiikin tahdissa, ehkä itsekin lauleskellen ja katsoa Mentalistin neloskauden toista jaksoa koneelta. Oma aika tekee hyvää. Nyt alkoi mieli taas mennä menojaan, herkkuihin, nautiskeluun, haaveet siirtyivät ihanaan Pommac-limsaan, parasta ikinä. Kullan kanssa ostettiin eilen "kipeyden kunniaksi" mm. yksi Pommac light-pullo ja hinta oli melkein 3 euroa... Rahat vain hupenevat tililtä.. Mutta pitää yrittää pitää asenne "raha on tehty tuhlattavaksi". Sillä kyllä sitä sitten lisää tulee, toivon mukaan joululahjaksi saisi sukulaisilta ja vanhemmilta, pääsisi äkkilähdöllä ulkomaille murun kanssa ja hyvällä tuurilla saisi vähän säästöönkin (tuhlattavaksi tulemista odottelemaan). Tätä se elämä sitten on. Ehkä pitää unohtaa turha stressaaminen ja aivojen kuluttaminen, kyllä ne asiat kulkee muutenkin.